Vahtuutena MINÄ (in English below)
Vahvuutena MINÄ!
Hei pitkästä aikaa. Ajattelin, että tämä blogi eläisi edes hieman paremmin kuin juuri nyt, mutta toisin kävi.
Viimeisestä julkaisemastani tekstinpätkästä onkin kulunut
tovi. Ajattelin, että julkaisisin useammin… Olen kyllä kirjoittanut kymmenkunta
blogitekstiä valmiiksi mutta en ole painanut julkaise-nappia. Aloin arkailemaan.
Mitä jos nämä omat ajatukset ovatkin ihan höpö höpö? Mitähän joku sanoo?
Suuttuukohan joku? Sen verran paljasta tekstiä olen kirjoittanut ja jokin minussa
(taas) heräsi.
Elämme tällä hetkellä yhteiskunnassa, missä oman mielipiteen ilmaisu ei olekaan enää niin vapaata, saati vapauttavaa kuin ennen. On valittava sanat tarkasti ja ikään kuin yritettävä ottaa vastuu kuulijan tunteista. Jos oma ajatus tai mielipide ei kohtaa kuulijan kanssa, oletkin heti hakoteillä. Pääset myös sellaiseen pyörteeseen, ettei mitä rajaa. Eikö olekin aika hassua? Se miten koet, tunnet ja ajattelet, asiat ovat sinussa itsessään eikä ikinä muissa. On helpompi tulla maalitetuksi kuin nostetuksi, eikö?
Olen pitkään tehnyt asiat jo minusta käsin. En muista lähtien tai muiden vuoksi, vaan minun. Teen näin niin äitinä, ystävänä kuin varhaiskasvattajana. Se ei kuitenkaan ole lähelläkään sitä itsekkyyttä kuin monesti luullaan. Se on minua. Kun minä saan olla minä, loistan hurjan paljon paremmin myös ympärilleni. Myös ihmiset ympärilläni loistavat. Tällainen itsekkyys katoaa, jos et itse pidä huolta sen voimasta. Näin meinasi jälleen itselleni taas käydä. Painoin aivan liian nopeasti ajatukseni alas muutaman ikävän kommentin vuoksi. Eli vielä pitää tehdä töitä itseni kanssa. Varmasti elämän loppuun asti. Muuttuuhan maailma jatkuvasti.
Kaikki mennyt on edelleen minussa ja tuonut tähän. Tällaiset asiat ovat ja pysyvät jossain, mutta itse määrään niiden vahvuuden. Olen kuvitellut olevani aika avoin monessakin asiassa. Kuinka väärässä olinkaan. Täällä minä nyt pohdin mitä uskallan julkaista ja mitä en. Enpä olisi uskonut.
Olette ihanasti löytäneet tänne, vaikka en ole asiasta vielä missään maininnut. Olen saanut myös ihanaa palautetta. Hyvä lisää hyvää. Mitä pidät yllä, kasvaa. Siksi päätin, että julkaisen kaikki valmiiksi kirjoittamani tekstit. Se tuntuu minusta älyttömän rohkealta ja samalla pelottavalta. Tekstit ovat syntyneet yhdestä sanasta, ajatuksesta, lukemastani tai kuulemastani. Ne ovat minua. Kertovat monista erilaisista asioista. Tämän vuoksi tuli palo kirjoittaa omaa blogia. Saada kertoa omia ajatuksia, saada kirjoittaa ja saada luoda.
"Toisin kuin usein luullaan, vahvuudet eivät ole sitä missä ihminen on hyvä. Vahvuudet ovat sitä, mitä rakastamme tehdä. Kun teemme niitä asioita, tulemme vahvoiksi ja kukoistamme"
-Kaisa Vuorinen
<3 Katja
My strength is ME!
Hello after a long time. I thought this blog would live at least a little better than it does right now, but it turned out differently.
It's been a while since the last piece of text I published. I thought I'd post more often... I've written about a dozen blog posts, but I haven't pressed the publish button. What if these thoughts are just silly? I wonder what someone is saying? Will someone get angry? That's how much bare text I've written and something about me (again) woke up.
We currently live in a society where expressing one's own opinion is no longer as free, let alone liberating, as it used to be. It is necessary to choose the words carefully and, as it were, try to take responsibility for the listener's feelings. If your own thought or opinion does not match with the listener, you are immediately on the wrong track. You also get into such a vortex that there is no limit. Isn't that pretty funny? How you experience, feel, and think, things are in you and never in others. It's easier to be targeted than raised up, right?
For a long time, I have already done things from me. I don't remember since or for the sake of others, but mine. I do this as a mother, friend and early childhood educator. However, it is nowhere near the selfishness that is often believed. That's me. When I get to be me, I shine so much better around me. Such selfishness will disappear if you yourself do not take care of its power. This almost happened to me again. I pushed my thoughts down far too quickly because of a few nasty comments. So I still have to work on myself. Certainly until the end of life. After all, the world is constantly changing.
Everything that has gone is still in me and brought to this, such things are also and remain somewhere, but I determine their strength. I've thought I'm quite open about a lot of things. How wrong was i. Here I am now pondering what I dare to publish and what I don't. I wouldn't have thought so.
You have wonderfully found your way here, although I have not mentioned it anywhere yet. I have also received wonderful feedback. Good adds good. What you maintain, grows. That's why I decided to publish all the texts I had already written. It seems insanely brave to me and at the same time frightening. Texts are born from a single word, a thought, something I read or heard. They are me. And that's exactly why I got fired up to write my own blog. You get to share your own thoughts, you get to write and you get to create.
"Contrary to popular belief, strengths are not what a
person is good at. Strengths are what we love to do. When we do those things,
we become strong and flourish."
-Kaisa Vuorinen
<3 Katja