Minä varhasikasvattaja! (in English below)

Millainen varhaiskasvattaja minä olen tulevana kautena?

Ihminen kasvaa ja kehittyy koko elämänsä aina kuolemaansa saakka. Näin ainakin itse uskon. Jokaisen kesäloman jälkeen annan itselleni luvan olla uusi minä. Uudet oivallukset, ajatukset tai toimintamallit ovat syntyneet yleensä menneen kevään aikana ja itsetutkiskelu itse varhaiskasvattajana on nostanut samaan aikaan päätään. Ehkä kevät on aina uuden alun alkua. Uusien asioiden vastaanottamista parhaimmillaan. Myös kesäloma on itselleni luomisen aikaan. Työtä tehdään lomallakin näin yrittäjänä, mutta enemmän ajatuksen tasolla.

Viimeiset vuodet ovat itselleni olleet isoja oivalluksen vuosia. Varsinkin työni puolesta. Olen entistäkin varmempi siitä mitä teen. Uskallan tehdä asiat eri lailla ja uskon siihen mitä teen.

Tuleva toimintakausi tulee olemaan lempeä, ilon täyttämä, rauhallinen ja lasten näköinen. Vaikka laki säätelee omalta osaltaan tiettyjä asioita tässä työssä, niin pystyn silti tekemään toiminnasta omalaista. Olen saanut siitäkin kritiikkiä eikä Linnunpoika sovikaan kaikille. Eihän suuri päiväkotikaan kaikille ole se paras vaihtoehto. Suurimmalta osaltaan palautteet ovat aivan ihania ja sitä on ihana saada. Suomalaisessa kulttuurissa positiivinen palaute on harvinaista, mutta valoa tunnelin päässä kuitenkin näkyvissä. Sen olen huomannut. Jatketaan siis samaan malliin.

Millainen varhaiskasvattaja olen? Tätä pitäisi kysyä kaikilta perheiltä, he olisivat varmasti hyviä kertomaan. Omasta mielestäni olen lempeä, helposti lähestyttävä, maanläheinen, aikaansaava höpsö. Muutama viikko sitten kolme minulle tuntematonta ihmistä seisoivat minun edessä ja heitä pyydettiin ottamaan minua kädestä kiinni ja kertomaan yhdellä sanalla millaisena minut näkevät. Heiltä tuli minusta aivan paikkaansa pitävät kuvaukset. Huomaavainen, ilopilleri ja lepattava tuli <3 Otin nämä ilolla vastaan ja kirjoitinkin ylös itselleni. Voitaisiinko kaikki istua vastakkain tuntemattoman kanssa ja pitää kädestä kiinni. Katseltaisiin toisiamme hetki hiljaa sielunpeilin ja kerrottaisiin mitä nähdään? Voin kertoa, että on todella voimakas kokemus. Hyvällä tavalla.

Koen olevani nyt se aikuinen, äiti ja varhaiskasvattaja mitä olen mielessäni nähnyt pitkään. Jokin on ehkä paremmin saavutettavissa juuri nyt mikä on ihana huomata.

Haluan, että pienet tuntevat lähelläni lämpöä, rakkautta, turvaa ja iloa. Haluan, että lapsi tuntisi olevan tervetullut jokaisen tunteen kanssa tai olkoon millainen herätys tahansa, niin luokseni voi tulla sellaisenaan.

Työssä minun tulee havaita herkästi mitä ympärilläni tapahtuu ja olla läsnä koko työpäivän ajan. Yrittäjyyteni alussa koin, että minun pitää vetää koko työpäivä täysillä ilman hetken taukoa ja että lapset eivät voisi olla itsekseen esimerkiksi päivälevolla, vaan minun pitää tuolloinkin olla läsnä. Huomasin, että se oli itselleni hurjan kuormittavaa. Tajusin etteihän minulla ollut minkäänlaista hetkeä pysähtyä päivän aikana. Tuolloin työpäiväni oli aamusta 05.00–16.30. Kunnes viimein ymmärsin, että olen tarpeeksi hyvä, vaikka pienten nukkuessa ulkoterassilla rattaissa tai sisällä sängyssä, minä nauttisinkin kupin teetä.

Nyt tiedän jo senkin, että jos näin teen, niin tekee se minusta vieläkin paremman varhaiskasvattajan. Viime vuosien aikana olen saattanut jopa venytellä tai nostaa jalat kattoon hyvällä omallatunnolla.

Oma hyvinvointi on niiniin tärkeää ja vaikka se välillä itseltäni on unohtunut, niin tulevana vuonna olen päättänyt korostaa sitä hurjan paljon enemmän. Kaikki mitä oman hyvinvointini eteen teen, heijastuu se suoraan työhöni. Rakastan vettä elementtinä. Se on minun juttuni ollut aina. Talvisin avannossa lilluminen on parasta mitä tiedän. Olen myös muutaman vuoden harrastanut potkunyrkkeilyä mikä on ihanaa vastapainoa kaikelle muulle mitä teen. Erilaiset meditatiiviset tarinat ja hengitysharjoitukset vievät mielen ihaniin paikkoihin ja teen niitä päivittäin. Kudonta ja kaikki siihen liittyvä ruokkii mielikuvitusta varsinkin syksyisin. Luonnossa ihan vain liikkuminen on ihanaa. Harvoin lähden sinne tekemään jotain mitä olisin suunnitellut erikseen. Haluan vain mennä ja olla. Ruoanlaitto, ai että. Rakastan sitä ja varsinkin kun pääsen valmistamaan sitä puhtaista ihanista raaka-aineista. Tästäkin tulette varmasti kuulemaan lisää.

Olkoon tuleva kausi lempeä kokonaisuus. Tulkoot uusia oivalluksia juuri niin paljon kuin on tarpeen. Lapsille toivon ihanaa kasvun ja kehityksen aikaa luonnollisin tavoin ja mieleenpainuvia hetkiä Linnunpojassa.

Iloisin terkuin Katja

What kind of early childhood educator will I be in the coming season?

A person grows and develops throughout his life, right up to his death. At least that is what I believe. After each summer vacation, I give myself permission to be the new me. New insights, thoughts or operating models have usually emerged during the past spring, and introspection as an early childhood educator has reared its head at the same time. Perhaps spring is always the beginning of a new beginnings. Receiving new things at its best. Summer vacation is also a time of creation for myself. Even on holiday, work is done as an entrepreneur, but more at the level of thought.

The last few years have been big years of insight for me. Especially for my job. I'm even more confident in what I'm doing. I dare to do things differently and believe in what I do.

The upcoming season will be gentle, joyful, peaceful and childlike. Even though the law regulates certain things in this work, I can still make the activities my own. I've received criticism for that, too, and Linnunpoika is not for everyone. After all, a large daycare centre is not the best option for everyone. For the most part, the feedback is absolutely wonderful and it's wonderful to receive. In Finnish culture, positive feedback is rare, but there is still light at the end of the tunnel. That is what I have noticed. So let's keep up the good work.

What kind of early childhood educator am I? This should be asked of all families, they would certainly be good at telling. In my opinion, I am gentle, approachable, down to earth, productive silly. A few weeks ago, three strangers stood in front of me and were asked to take my hand and tell me in one word how they see me. They gave me quite accurate descriptions. Thoughtful, joy pill and fluttering fire <3 I gladly accepted these and wrote down for myself. Could everyone sit opposite the stranger and hold hands? Would we look at each other silently for a moment in the mirror of our soul and tell each other what we see? I can tell you it's a really powerful experience. In a good way.

I now feel like the adult, mother and early childhood educator I've seen in my mind for a long time. Something is perhaps more achievable right now, which is wonderful to see.

I want the little ones to feel warmth, love, security and joy around me. I want the child to feel welcome with every emotion or whatever kind of wake-up call, so that I can come as it is.

At work, I need to be sensitive to what is happening around me and be present throughout the working day. At the beginning of my entrepreneurship, I felt that I had to work the whole working day to the fullest without a moment's break, and that the children could not be by themselves, for example, on a day's rest, but that I had to be present at that time as well. I noticed that it was extremely stressful for me. I realized that I had no moment to stop during the day. At that time, my working day was from 05:00 to 16:30. Until I finally realized that I was good enough, even if the little ones slept outside on the patio in a stroller or inside in bed, I would have a cup of tea.

Now I already know that if I do this, it will make me an even better early childhood educator. Over the past few years, I may have even stretched or raised my legs to the ceiling with a clear conscience.

My own well-being is so important and even though I have forgotten it at times, in the coming year I have decided to emphasize it a lot more. Everything I do for my own well-being is directly reflected in my work. I love water as an element. It's always been my thing. Floating in the ice in the winter is the best thing I know. I've also been kickboxing for a few years, which is a wonderful counterbalance to everything else I do. Various meditative stories and breathing exercises take the mind to wonderful places and I do them daily. Weaving and everything related to it feeds the imagination, especially in autumn. Just walking in nature is wonderful. I rarely go there to do something that I would have planned separately. I just want to go and be. Cooking, oh that. I love it and especially when I get to make it from pure, wonderful ingredients. I am sure you will hear more about this too.

May the coming season be a gentle whole. May there be as many new insights as necessary. I wish the children a wonderful time of growth and development in natural ways and memorable moments in Linnunpoika.

With happy regards Katja